Helsingin hovioikeus

Luovuttaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Taas istuimme Arin kanssa nokakkain vaihtoehtoja pohtien. Aika alakuloisin mielin.

Matkalla hovioikeuteen

Hovioikeuteen meno oli itsestään selvää vaikka ymmärsimmekin, että mikäli häviäisimme, me molemmat päätyisimme konkurssiin. Ari väänsi vitsiä, että "...jos joudumme vankilaan, niin pyydetään saada vierekkäiset sellit!"

Olimme pitäneet asian poissa julkisuudesta useita vuosia ja nyt alkoi Jaakobin paini sen suhteen. Päädyimme noudattamaan varatuomari Laineen ohjetta ja olimme hiljaa asiasta. Pitkin hampain.

Valituksen myöhästymisuhka

Käräjäoikeuden päätös oli annettu - suullisesti - tunti istunnon jälkeen ja 30 vrk valitusaika oli alkanut samalla hetkellä. Valitusta varten tarvitsimme päätöksen paperilla; muistikuvat eivät riitä.

Saimme päätöksen paperilla - ja lisäaikaa - vasta kun lakimiehemme oli huomauttanut asiasta Helsingin käräjäoikeudelle.

Asia hovioikeudessa

Hovioikeudessa käytiin läpi sama kolmen päivän ruljanssi.

Virkansa puolesta hovioikeuden puheenjohtaja kysyi ennen käsittelyn aloittamista, että olisiko sopu mahdollinen. Uudestaan hän otti asian esille toisen käsittelypäivän iltana. Hän käytti sanamuotoa "...yllätyksiä voi tulla..." ja katsoi vastapuolen juristia. Katseen kohdistumista pidin tuolloin sattumana.

Kolmannen kerran puheenjohtaja otti sovinnon esille viimeisen käsittelypäivän aamuna. Lopulta laamanni passitti meidät ulos istuntosalista asiaa hieromaan. Ei syntynyt sopua.

Jatkoimme käsittelyn loppuun jonka jälkeen tuomari vielä kerran kehotti meitä sopimaan. Toinenkin tuomari puuttui asiaan ja huomautti, että sopimus voidaan tehdä myös salaisena.

Kehotus sopimiseen on luonnollista, mutta sen tyrkyttäminen hämmentävää. Tämä kun oli rikosasia.

En edes halunnut sovintoa - enää

Sovusta puhuttaessa minä olin kuin kusi sukassa.

Sopiminen olisi ollut vaikea pala, sillä olimme lähteneet hakemaan tuomitsevaa päätöstä emmekä muodolliseksi kutistamaamme rahasummaa.

Lopputuloksesta päättävän tuomarin useaan kertaan tekemän sopimiskehotuksen tyrmääminen ei kuitenkaan olisi ollut viisasta. Jos vastapuoli olisi sovintoon suostunut, olisimme käytännössä joutuneet sen tekemään ja oikeusvaade olisi vesittynyt.

Ihmeekseni vastapuolen juristina toiminut varatuomari Tapio Väätäinen epäsi sovinnonteon sanoen, että hänestä "...tämä meni vielä paremmin kuin viime kerralla." Tuon kuultuani olin ensin ällistynyt ja sitten onnellinen. Olin näet lukenut tuomarin käytöksestä, että vastapuoli tulisi saamaan rangaistuksen ja Väätäinen oli mennyt tyrmäämään tuomarin ehdotuksen rangaistuksen välttämisestä.

Helpottunut olo

Tällä kertaa poistuin oikeussalista huomattavasti kevyemmällä mielellä joskaan en voittoon uskoen. Ulkoilmaan - oli erittäin kaunis ja lämmin syyspäivä - päästyämme Kari Laine pysähtyi ja lausahti: "Kuule Seppo, nyt minä poltan yhden sikarin. Olen sen ansainnut!" Olin samaa mieltä, Kari oli sikarinsa ansainnut. Ja sitten kiiruhdimme junalle.

Oletin, että yksi syytetyistä saisi pienen rangaistuksen ja kolme vapautettaisiin. Ja että jatkaisimme asian käsittelyä korkeimmassa oikeudessa. Taas olin väärässä.

Alkoi 30 päivän piinallinen odotus ja henkisesti valmistauduimme jatkamaan taisteluamme. Arin kanssa löin vetoa siitä, saisiko vastapuoli lainkaan tuomiota.

Tuomio julistetaan

Vihdoin sain varatuomari Laineelta puhelinsoiton: "Tämä on tekstiä jonka sinäkin hyväksyt" minkä jälkeen hän luki tuomion pääkohdat. Silloin helpotti.

Oli kiva soittaa Arille ja kertoa kuulumiset - ja samalla voitin kahvit.

Jari Lehto, Aki Viinikka ja Kari Pasanen saivat kukin 60 päiväsakkoa rikosasiassa. Päiväsakkojen määrä kertoo, että heidän tekonsa olivat hovioikeuden silmissä ihan oikeasti moitittavia.

Johan Furuhjelm vapautettiin syytteistä ja meidät velvoitettiin maksamaan osa hänen kuluistaan. Vapauttamispäätöksen hyväksyminen oli minulle vaikeaa. Olin kuitenkin jo väsynyt, sillä muutaman kuukauden mittaiseksi olettamani kädenvääntö oli venynyt liki kymmenvuosiseksi oikeustaisteluksi.

Ei köyhien hupia

Kolme tuomion saanutta joutuivat maksamaan pitkän päälle 150.000 euroa.

Korvauksia me saimme alle puolet vaatimastamme, josta muiden kulujen jälkeen jäi 6.000 euroa käteen kahteen pekkaan jaettavaksi. Mitätön summa liki 10 vuoden oikeustaistelusta.

Oikeusprosessi on lopullisesti ohi, mutta asia on yhä avoin.

Seuraavaksi:
Mitkä ovat Koffin ja Keskon eettiset arvot?
Avoimia kysymyksiä